Marokko

Marokon reissu olikin aika mielenkiintonen! Ehdin taas viettää huimat kaks päivää Leónissa Sveitsin reissun jälkeen ennenkuin lähdettiin reissuun Naoilen vanhempien kotimaahan Marokkoon. Saatiin lennot jotka makso 50 euroa joten ajattelin että miksipä ei vaikka Marokko ei ollutkaan mun matkakohdelistan ihan ykkösenä. Naoile vaan onnistui sairastuun flunssaan just ennen lähtöä joten meinas jo näyttää uhkaavalta mutta lähdettiin siis joka tapauksessa ja lennettiin Madridin kautta Marrakesch:n jossa oltiin perillä vasta aika myöhään ja heti lentokentällä alko se ihan JÄRKYTTÄVÄ tuijotus ja kommentointi joka jatku koko reissun ajan ja meinas lähtee järki. Siis Espanjalaisten tuijottelu ei todellakaan oo mitään verrattuna Marokkolaisiin, varsinkin kun sattui olemaan vaaleaihoinen ja sinisilmäinen naispuolinen henkilö, se on ilmeisesti jotenkin käsittämätöntä! Tutustuin taksijonossa ihan mukaviin englantilaisiin poikiin ja näytin varmaan sen verran kauhistuneelta, että ne sanoi hotellinsa nimen ja käski tulla etsiin ne jos tulee ongelmia. Mutta joka tapauksessa onneks Naoile puhuu arabiaa ja sai meille neuvoteltua suht halvan taksin joka näytti kyllä erittäin epäilyttävältä, mutta päästiin keskustaan ja jo matkalla oli vaan sellanen fiilis että wow, aika erikoista meininkiä. Ensinnäkin kaikki ajeli sellasilla erittäin, erittäin epäilyttävän näkösillä mopoilla/skoottereilla ja liikennesäännöillä nyt ei niin kauheesti ollu merkitystä, lähinnä meinigillä että kuka nyt ehtii mennä ensin. Lähdettiin etsiin hotellia ja mua suoraan sanottuna pelotti ja tunsin itseni avaruusolioksi koska siellä olikin aika yllättävän vähän turisteja ja pelkkä kaupunki oli täynnä pelkkiä miehiä koska naiset ei saa Islamilaisen kulttuurin mukaan pahemmin ulkoilla illalla. Seurasin siis kuuliaisesti Naoilea joka onneks oli käynyt kyseisessä paikassa ennenkin ja etsi meille jostain hämärältä sivukadulta hotellin joka vaikutti ihan jees. Paitsi sainhan jo matkalla pari tarjousta paikallisilta miehiltä, että voisin majoittua heidän luokseen ilmaiseksi. Kas kummaa kun kieltäydyn! Vietiin kamat huoneeseen joka ei todellakaan ollut mitään luksusta ja epäilytti myös ko.paikan hygienia-taso mutta seikkailemassahan tässä oltiin joten eipä siinä mitään. Lähdettiin siis keskustaan ja tuskin tarvii mainita, että valehtelematta kaikki tuijotti ja vähintään joka toinen vastaantulija kommentoi jotain ja Naoile sanoi, että onneks en ymmärrä arabiaa... Mentiin tsiigaileen vähän kojuja jossa myytiin kaikkea mahdollista ja hinnat ei päätä huimannu. Sit syömään paikalliselle markkinapaikalle jossa oli ruokakojuja joka lähtöön ja sisäänheittäjät lievästi sanottuna agressiivisa. Sen lisäks meitä seuras aina hirveä huutokuoro kun käveltiin kojujen ohi ja asiakaskunta siis oli about 98,9% miehiä. Jossain vaiheessa, tai siis tarkemmin ajateltuna missään vaiheessa ei ollut enää hauskaa tai imartelevaa. Mutta ruoka oli hyvää ja halpaa, saatiin vielä hieno kuvakin kaupanpäälle :D! Ruokia tosiaan säilytettiin aika avoinaisesti kuten näkyy ja en ihmettele, että aika moni Marokkoon matkaaja kärsii erinäisistä vatsavaikeuksista...

Syömisen jälkeen käytiin katsoon jotain paikallisia tanssiesityksiä, mutta suunnattiin suht ajoissa nukkumaan koska oltiin aika väsyneitä ja muutenkin ei vaikuttanu sellaselta paikalta jossa on kovin kiva hengata naishenkilönä yöllä. Joku ihme hiippari jonka kanssa vahingossa satuin vaihtaan pari sanaa tosiaan sit seuras meitä hotellille asti mutta onneks sentään jäi oven ulkopuolelle.... Aamulla klo.5 heräsin johonkin ihan käsittämättömään hoilotukseen joka ei tuntunut loppuvan ikinä. Aamulla Naoile valaisti mulle asiaa, että koska oli rukousaika niin munkit luki koraania joka siis tulee ulos kovaäänisistä ja kuuluu kyllä erittäin hyvin ympäri kaupunkia...
Täytyy myöntää, että toi eka ilta oli mulle lievähkö shokki koska en Naoilen varoituksista huolimatta ollut varautunu ihan sellaseen meininkiin, mutta ei se mitään, erittäin mielenkiintoinen ja ennenkaikkea erilainen kultturi! Seuraavana aamuna herätiin ajoissa ja lähdettiin keskustaan aamiaiselle ja oli ehkä elämäni parasta vastapuristettua appelsiinimehua joita myytiin kyseiseen tuotteeseen erikoistuneista kojuista. Myyjät kans oli aika agressiivia ja melkein käsipuolesta raahas kojuunsa sisälle. Mut tosi mielenkiintosia juttuja myynnissä ja ennenkaikkea hintataso oli ihan naurettavan halpa. Mentiin yhteen paikalliseen maustekauppaan jonka omistaja välttämättä halus haistattaa mulla kaikenlaisia mausteita ja vielä tarjos teetkin kaupan päälle. Se oli aika hassua! Mut hauskaa ja viihdyttiin kyseisessä putiikissa jonku aikaa istuskelemassa. Naoile kuulemma näyttää Etelä- Amerikkalaiselta ja minä Englantilaiselta- jee...

Jatkettiin shoppailua ja meinattiin joutua vaikeuksiin kun kuvattiin yksiä hevoskärryjä. Omistaja ei tästä tykänny vaan lähti jotain huutaen meidän perään mutta onneks oltiin nopeampia! Jossain vaiheessa ei enää jaksanu shoppailla ja varsinkaan väistellä hulluja skootterikuskeja! Suunnattiin torille katsoon käärmeenlumoajia, salaa tietenkin koska jos ne huomaa että katsoo niin sit pitää maksaa. Kaikenlaista muutakin ahdistelijaa taas riitti, hmph. Haettiin kamat hotellista ja etitiin taksi jolla päästäis juna-asemalle. Olikin aikamoista kyytiä! Siis Espanjalainen ajotyyli on jo aika erikoista, mutta Marokkolainen ajotyyli on kertakaikkiaan ihan käsittämätöntä... Päästiin juna-asemalle jotenkin, taksissa ei tietenkään ollut myöskään turvavöitä. Lähdettiin siis junalla kohti Rabaa ja tapaamaan Naoilen sukulaisia. Yli neljän tunnin junamatka maksoi 8 euroa, siinä esimerkki paikallisesta hintatasosta. Juna oli yllättävän ok paitsi ei tarvi varmaan mainita siitä tuijotuksesta ja ei oikein tiedetty missä jäädä pois. Ja sen jälkeen kun jäätiin pois niin oltiin aika hukassa ja otettiin taksi toiselle taksille jolla pääsi Naoilen sukulaisten luokse. Siis joo ne "taksit oli sellasia yli-vanhoja mersuja aika epäilyttävine kuljettajineen aika epäilyttävällä alueelle, hirveesti ei huvittanut siellä hengailla... Kuski heitti meidän kamat takakonttiin joka ei edes mennyt kunnolla kiinni ja tankkauksen ajaksi auto jätettiin käyntiin. Ja meitä oli sit takana neljä tyyppiä ja edessä 3. Yleensä kuulemma takana on 5 ja edessä 4 ihmistä, kysyn vaan et miten ihmeessä ne saa 9 ihmistä mahdutettua viiden hengen henkilöautoon. Kuski taas ajeli miten sattuu ja matka kesti ikuisuuden ja kun päästiin perille niin ei paljoa helpottanu, jäätiin sellasen ihan hämärän tien varteen Marokkolaiseen pieneen kylään. Lähdettiin Naoilen sukulaisten talolle ja ne oli ihan fileissä ja ihan hulluna porukkaa ja kaikki puhu arabiaa ja olin hieman niinku pihalla enkä tienny montako poskisuudelmaa antaa tai edes miten sanotaan hei arabiaksi! Muutama niistä onneks puhu ranskaa, mutta aika heikkoa oli kommunikointi kyseisen vierailun aikana. Illallisen aikana istuin ja kuuntelin kun kaikki muut puhu arabiaa ja tunsin itseni aika ääliöksi kun en mitenkään pystyny osallistumaan keskusteluun... Syönnin jälkeen hengattiin sukulaisten kanssa joita riitti aivan käsittämätön määrä ja kaikilla naisilla oli hunnut. Kysyin sit et voinko mennä suihkuun ja vaivaantuneen arabiankielisen keskustelun jälkeen isäntä alkoi jostain raahaan kaasupulloja ja mulla tuli huono omatunto... Kaiken lisäksi jouduin lainaamaan pyjamaa Naoilen enon vaimolta koska olin ottanut mukaani lyhyet shortsit ja Naoile sanoi etten voi nukkua niissä koska ne on liian lyhyet koska naisten ei ole hyväksi näyttää liikaa paljasta pintaa ja tottakai halusin kunnioittaa isäntäväen tapoja. Sain sit sellasen ihana ainakin kolme kokoa liian suuren flanelipyjaman ja näytin aivan naurettavalta. No ei kai sillä sitten niin väliä. Nukuttiin sit olohuoneessa Naoilen kanssa, kämpässä oli siis yks makuuhuone jossa nukkui Naoilen eno vaimoineen sekä heidän kolme lastaan. Mummo ja täti nukkui ruokailuhuoneen lattialla. Aika paljon jengiä suht pienessä kämpässä! Katoin ennen nukkumaanmenoa dokumenttia marokkolaisista siirtolaisista jotka yrittää päästä laittomasti Espanjaan paremman elämän toivossa mm. piiloutumalla rekkojen alle, veneiden moottoreihin yms. Suurin osa ei koskaan pääse perille asti vaan jää kiinni tai kuolee yrittämällä. Kuulostaa kliseeltä, mutta jälleen kerran sitä tajus kuinka onnellisessa asemassa sitä itse on. Kumpa vain muistaisi pitää sen mielessä... Muutenkin Marokon reissu oli oikein opettavainen ja avartava.

Tässä kuva Naoilesta serkkujensa kanssa

Seuraavana aamuna talonväki antoi ystävällisesti meidän nukkua ja aamiaisen jälkeen lähdettiin kylälle. Siis okei, en oo koskaan tuntenut olevani niin OUTO! Hyvä ettei ne kyläläiset tullu koskettaan mua, että oonko aito ihminen... Ilmeisesti kylällä ei pahemmin käy turisteja ja kieltämättä erotuin joukosta aika lailla, muut kun oli suurin osa pukeutunut kaapuihin ja huiveihin. Jopa lapset ja vanhukset tuijotti häpeilemättä. Ja kun käveltiin tien vartta niin autot tyyttäili ja hidasteli yms. Hieman liikaa huomiota sanoisin... Menin Naoilen tädin kanssa nettiin ja hieman oli kommunikointiongelmia ilman yhteistä kieltä. Takas Naoilen sukulaisten kämpille jonne oli saapunut myös sen isoisän neljäs (!) vaimo. Omituista tässä on se, että ne kaikki ex-vaimot lukuunottaen Naoilen isoäiti jonka kans ne on eronnut aikaa sitten asuu samassa talossa, aika erikoista meininkiä... Tämä Naoilen isoisän neljäs vaimo oli tosi ihastunut muhun koska olin sen mielestä niin kaunis ja ihana ja tsiigas mua koko ruokailun ajan! Se yritti tulkkien välityksellä puhua mua sen pojalle joka tarvis hyvän vaimon ja kysyi enkö mä suostuisi. Marokossahan yleinen tapa on, että vanhemmat päättää lastensa aviopuolisot. Päätin tällä kertaa kuitenkin kieltäytyä enkä jäädä koti-äidiksi Marokkoon. Sen jälkeen lähdettiin Naoilen ja Naoilen tädin kanssa rannalle. Siis ei todellakaan mitään lähdetään ottaan aurinkoa koska lämpötila oli about +12 astetta. Mut ihan kivan näkönen ranta ja varmaan kesällä tosi jees! Sinne kuulemma tulee aina tosi paljon rikkaita Eurooppalaisia lomailemaan isoihin rantataloihin ja luksus-hotelleihin, voin kyllä hyvin kuvitella... Mut jotenkin niin käsittämätöntä taas kerran, että esimerkiksi se kylä jossa Naoilen sukulaiset asuu on tosi köyhä ja samaan aikaan viereen rakennetaan älyttömiä luksus-hotelleja...

Sen jälkeen mentiin oikein kunnon Marokkolaisille kalamarkkinoille! Siis joo, en todellakaan halua liiotella tai missään nimessä kehuskella, mutta siis se tuijotus oli tähän astisista pahinta. Paikalla oli meidän lisäksi pelkästään miehiä ja Naoile naureskeli mulle, että koko paikka halvaantui kuin saavuin paikalle. Mutta uskokaa tai älkää, en ollut mitenkään erityisen fileissä tästä kaikesta. Halusin vaan pois sieltä tuijotuksen ja kalan hajun keskellä. Mietin vaan, että mitä ihmettä mä teen jossain Marokkolaisilla kalamarkkinoilla... Anyways sit otettiin taas yks näistä ihanista "neljä-viisi takapenkillä" taksi ja lähdettiin takas kylälle jossa kaikki taas vaihteeks kyyläs, tyyttäili ja kommentoi, onneks en taaskaan tajunnut mitään. Mentiin takas Naoilen sukulaisten luo ja Naoile lähti tapaamaan isoisäänsä ja mä jäin hengaan sukulaisten kanssa joiden kanssa ei ollu yhteistä kieltä, toooosi hubaa. Katoin lasten kanssa telkkaria jotka oli kyllä tosi sulosia, mutta ainoastaan vanhimman kanssa pystyin vähän kommunikoimaan ranskaksi. Mummo rukoili olohuoneessa ja Naoile onneksi muisti mainita, että on erittäin epäkohteliasta kävellä ohi jos joku on polvistunu rukoilemaan ja pidin tämän mielessä. En ollu ehkä kovin fileissä että jäätiin sinne vielä toiseksi yöksi, mutta ois ollu aika epäkohteliasta vaan häipyä saman tien. Katsoin lasten kanssa arabian kielisiä lastenohjelmia siihen asti että Naoile saapui. Sit syötiin lounasta ja meinas lähtee järki kun ne vaan lappas lisää mun lautasella ja vaikka ruoka oli hyvää niin rajansa kaikella... Yritin sanoa Naoilelle et sanoo niille arabiaksi kohteliaasti että hyvää on mutta riittäs jo. Marokossa on muuten tapana, että kaikki syö käsin samalta lautaselta. Mulle tuotiin kyllä kohteliaasti aina haarukka. Lähdettiin sit taas Naoilen ja Naoilen tädin kanssa ihqu taksilla tällä kertaa bussipysäkille ja tsiigaan Marokon pääkaupunkia Rabaa. Se bussimatka oli taas aika erikoista meininkiä, bussi oli jostain 60-luvulta ja kuski ajo kuin hullu. Siis ihan oikeesti piti laittaa silmät välillä kiinni. Ja ei varmaan tarvi mainita siitä tuijotukseta kun kappas satuin oleen ainut turisti siinä bussissa. Matka kesti oikeesti ikuisuuden ja penkit oli kovaa muovia, ei niin hirveen mukavat siis... Rabassa käytiin tsiigaamassa parit monumentit, mm. Marokon ex-kuninkaan hauta tai jotain, hyvin olin taas perillä asiasta. Tässä kuiteski kuva paikallisen vartian kanssa, turhan fileissä!

Muita monumennteja:

Sit suunnattiin paikallisille markkinoille joissa oli ihan hulluna porukkaa ja kojua ja rihkamaa joka lähtöön. Myyjät ei onneksi ollu ihan yhtä agressiivisia kuin Marrakeschissä ja meillä oli jo kiire vikaan bussiin että päästään takas sinne ihqu kylään. Olisin kyl mielelläni tsiigaillut vähän enemmänkin ja ostanut tuliaisia, mutta ei oikein onnistunu siinä kiireessä ja ihmisvilinässä. Se bussi takas oli jotakin ihan hirveetä oikeesti. Se oli ihan täynnä ja jengiä vaan lappas lisää sisään... Sen lisäks siellä oli joku sokea mies kerjäämässä joka on kuulemma harrastanu sitä viimeset kymmenen vuotta. Eihän siinä muuten mitään mut tyyppi veisas jotain arabiaksi ja änkäs väkisellä täydessä bussissa käytävää edestakaisin. Oikeesti meinas lähtee järki ja siellä bussissa oli ehkä 100 astetta lämmintä. Päästiin joskus ikuisuuden jälkeen perille ja otettiin ihqu taksi ja Naoile jäi isoisänsä luo ja mä menin sen tädin kanssa sukulaisten luo jossa kaikki puhu arabiaa ja oli aika jäätävää. Autoin vanhinta tytärtä ranskan läksyissä kunnes Naoilen ihana täti sanoi arabiaksi jotain ja tämä pikku tyttö sit mulle että sä et kuulemma osaa ranskaa ja sen ei kannata kysyä multa neuvoa. Oisin kyl lähteny sieltä paikasta samantien jos oisin tienny että minne ja miten. Erittäin hyvää kärsivällisyyden harjoittelua, siis korostan sanaa ERITTÄIN. Joka tapauksessa Naoile tuli sit takas ja syötiin ja hengattiin ja meitsi ei ois kyl enää jaksanu. Ensinnäkin ärsytti olla toisten vaivoina ja en jaksanu sitä tekopyhää meininkiä, sori vaan että sanon näin. Ja muutenkin tottakai kunnioitin paikallista uskontoa ja kulttuuria mutta en todellakaan voi ymmärtää esimerkiksi naisten asemaa ja minkä takia naiset alistuu siihen. Mutta kuten sanottu "it's not right, it's not wrong, it's just different." Näinhän se menee. Oisin halunnu mennä nukkuun mutta kaikki miljoonat sukulaist hengas siellä olkkarissa ja onneks ne jossain vaiheessa häipy ja seuraavan päivänä jatkettiin matkaa mistä olin todella, todella onnellinen. Siis ei mitään, erittäin opettavainen kokemus mutta mulla ois lähteny järki jos oisin vielä joutunu jäämään sinne. Tunsin itseni niin idiootiksi kun en voinut kommunikoida kenenkään kanssa, kaikki tuijotti kuin avaruusoliota ja en tajunnut mistään mitään. Olin siis suht fileissä kun lähdettiin seuraavan aamuna. Hyvästeltiin kaikki sukulaiset ja mummo kävi saatteleen asemalle asti. Ymmärrän että niille oli aika vaikeeta kun näkee Naoilen ehkä kerran vuodessa. Mulla ei ollut niinkään haikeat fiilikset. Venailtiin jonkun aikaa Raban juna-asemalla ja siellä kyllä huomas länsimaisen vaikutuksen, mm. naisten pukeutumisessa yms. Naoile sanoi että yleensä nuoret jotka käy ranskankielisen koulun on vapaamielisempiä eikä esimerksi käytä kaapua tai huntua vaan pukeutuu ns.normaalisti. Junamatka meni ihan ok vaikka olikin aika paljon jengiä ja sain rinkkani kanssa paheksuvia katseita osakseni. Marrakeschissä taksi keskustaan ja mä jäin kamojen kanssa yhdelle terassille juomaan kahvia, alkoholiahan ei siis myyty missään! Tai ainakaan missään missä me käytiin ja varsinkaan naisille! Istuin kyllä niin nenä kiinni kirjassa kuin ikinä koska en todellakaan jaksanu enää yhtään mitään lähentely-yrityksiä! Naoile löysi meille tosi ok hotellin joka maksoi 5 euroa yö. Ainut ongelma oli vessa jossa oli siis vain reikä lattiassa... Olin vähän silleen että oo ja koo. Pieni turhamainen länsimaalainen tyttö lähteny reissuun, tai siltä ainakin välillä tuntui. Suihku maksoi erikseen huimat 5 senttiä! Lähdettiin sit keskustaan ja ehkä aloin jo vähitellen tottuun siihen tuijotukseen koska se ei enää häirinny ihan NIIN paljon. Ja Naoile ystävällisesti heitti aina jotakin vähemmän ystävällistä kommenttia takas niin saatiin olla suht rauhassa. Käytiin shoppaileen kojuissa ja Naoile aina jaksoi tinkiä ja saikin monesti hinnat tippumaan yli puoleen. Marokkolaiset mielellään pyytää yli-hintaa tyhmiltä turisteilta vaikka eipä siellä kallista olis silti. Tässä kuva Marrakeschin moskeijasta ja minusta markkinoilla.

Paikallinen keksimyyjäOstettiin kaikkee kivaa ja muutenkin oli oikein hubaisaa kunnes huomasin, että oon nähny saman miehen vähän turhan usein. Sanoin Naoilelle että tuo tyyppi taitaa seurata meitä ja lähdettiin äkkiä käveleen ja tää tyyppi siis perässä. Mentiin yhden kahvilan terassille istuskeleen ja tyyppi kävelee siitä edes takaisin ja tuijottaa. Kohta sen kahvilan omistaja tuli kysyyn, että onko teillä tytöt kaikki ihan ok. Sanottiin, että tuo ihme äijä kai seuraa meitä ja tää omistaja sanoi että ne oli kavereineen huomannu saman. Joten ei todellakaan ollut meidän mielikuvituksen tuotetta. Omistaja oli tosi mukava ja sano, että se kavereineen voi käydä saatteleen meidät hotellille jos halutaan. Mentiin kahvilan toisen kerrokseen ja nähtiin ikkunasta, että edelleen sama äijä kävelee edes takaisin ja tällä kertaa näytti huolestuneelta kun ei enää nähny meitä. Kahvilassa oli ihana terassi josta näki koko kaupungin ylle ja samalla pystyttiin tarkkaileen, että joko hiippari on häipynyt. Reitti näytti turvalliselta joten kiitettiin omistajaa tarjouksesta, mutta sanottiin että eiköhän me selvitä. Lähdettiin suunnistaan takas torille, mutta jouduttiinkin jonnekin vähän hämärille pienille kujille jossa taas jotku ihme hiipparit seuras perässä. Ja sit vielä jostain ilmesty se seurailija-tyyppi! En todellakaan tiedä miten se oli löytäny meidät, mutta tällä kertaa Naoile sano sille et mitä v****a se haluaa ja vois painua jonnekin. Se ilmeisesti usko, koska ONNEKSI häipy eikä nähty sitä enää. Oltiin aika onnellisia kun päästiin takas torin turvalliseen ihmispaljouteen. Ajateltiin, että mennään taas ruokakojuille syömään ja etsittiin sopivaa kojua ja aina kun käveltiin jonkun kojun ohi niin kaikki asiakkaat ja henikökunta huusi, heitti kommentteja ja taputti käsiä ja puoliväkisin yritti repiä meitä niiden mestaan syömään. Siis oikeesti meinas lähtee järki, en ikinä pystyis elämään tuollasessa kulttuurissa... Vihdoin löydettiin ihan ok paikka ilman pahimpia ahdisteluja ja syötiin mm.Marokkolaista couscousta ja siis ruoka todellakin oli hyvää ja halpaa! Mut koko ajan kävi joku kerjäämässä tai yrittämässä myydä jonkinlaista krääsää. Kun oltiin syöty eräs nainen tuli pienen vauvansa kanssa ja kysyi voiko ottaa meidän tähteet ja söi ne hyvällä ruokahalulla. Pisti taas hieman miettimään... Ja näin kuinka yhdet miehet lähes pahoinpiteli yhtä kovia kokenutta koiraa ja meinasin jo mennä väliin, mutta Naoile sai ylipuhuttua ettei se ehkä ole kovin viisasta. Tuntu vaan niin pahalta kattoa vierestä ja vanhat eläinsuojelijan vaistot nousi pintaan. Sit mentiin yhden hotellin terassikahvilaan istuskeleen ja olisin mielelläni juonu vaikka lasin viiniä, mutta kuten yleensäkin niin tässäkään paikassa ei myyty alkoholia. Join sit jotain yrttimaitoa, aika erikoista meininkiä taas vaihteeksi- reissun tunnuslause. Sit lähdettiin suosiolla hotellille nukkuun koska mä en enää jaksanu sitä kyyläystä ja kommentointia ja joka paikka oli täynnä vain ja ainoastaan (ällöjä) miehiä. Seuraavana aamuna herättiin joskus 10 aikaan, käytiin tällä kertaa juomassa ihanaa vastapuristettua greippimehua ja Naoile sai tingattua taksin joka vei meidät kahdella eurolla keskustaan. Keskusta olikin selvästi torialuetta länsimaisempi ja sieltä sit löytyki jo McDonald's ja Zara yms. Mut ei todellakaan mitään hirveen mielenkiintosta, käytiin syömässä yhdellä terassilla ja ei ollut kovin erikoista ruokaa ja tarjoilija sekä vessavalvoja (ihqu ammatti tosiaankin) yritti vetää ylihintaa ja varsinkin Naoile veti raivarit arabiaksi ja lähdettiin käveleen.

Me hedelmämehukojulla

Käveltiin jonkun aikaa keskustassa, mutta kaikki oli kiinni ja muutenkin ei näkyny mitään hirveen mielenkiintosta joten suunnattiin yhteen puistoon. Oli tosi ihana ilma ja aurinko paistoi ja mentiin yhdelle penkille istuskeleen. No eiköhän siihen tuu jotku kaks tyyppiä jotka yrittää suostutella meitä kahville eikä tajunnut todellakaan mitä E+I tarkotti. Siis tosi rasittavaa joten lähdettiin käveleen ja tyypit perässä. Piti vääntää rautalangasta ettei olla lähdössä minnekään, mutta ainakaan yrityksen puutteesta ei näitä tyyppejä voi syyttää! Lähdettiin sitten eri suuntaan käveleen ja tsiigaan hienoja kaktuksia niin eiköhän siihen tuu taas joku hiipparri kyseleen että mites teidän loma on sujunu. Naoile siihen, että hyvin paitsi että koko ajan on joku yrittämässä tulla jutteleen. Siitähän tää tyyppi raivostu ja sano, että me ollaan rasisteja ja voitas painua takas kotimaahamme samantien. Naureskeltiin kyllä hieman, että hyvä syyttää Naoilea rasistiksi joka on alunperin Marokosta. Onneks sekin tyyppi sit ymmärsin yskän ja häipy ja mekin päätettiin, että ehkä tämä puistoreissu saa nyt riittää ja lähdettiin menemään.

Matka keskustaan oli vähintään mielenkiintonen tyyttäilyn saattelemana. Tyypit käänty skoottereilla toiseen suuntaan, että pääsi jutteleen meille jne. jne...! Aivan käsittämätöntä ja mä en todellakaan liiottele! Käytiin katsoon yks hieno muuri ja moskeija jonne ei pääse sisälle kuin Marokkolaiset joten päätettiin suosiolla jättää yrittämättä.


Hotellin kautta shoppaileen kojuille ja kaupoille. Skoottereita ja kommentoijia riitti taas vaivaksi asti. Juttelin ensimmäistä kertaa koko lomalla ihan järkevän paikallisen tyypin kanssa. Suunnattiin taas torille syömään, alkuruuaksi tosi hyvää paikallista keittoa ja sellasia jänniä aika makeita leivonnaisia, mielenkiintonen yhdistelmä. Muutenkin ruoka oli hyvää paitsi ruokarauhaa häiritsi yks tyyppi joka tuijotti mua koko ajan. Sit syönnin jälkeen kun lähdettiin niin tyyppi lähti perään, ihan mukava loppujen lopuks ja se kavereineen olis halunnu meidän kans kahville mutta kieltäydyttiin kunniasta ja lähdetiin eri suuntaan. Mentiin yhden kahvilan terassille kaakaolle ja kuunteleen live-bändiä. Oli ehkä hirveintä musaa ikinä, kumpikaan tyypeistä ei osannut laulaa enkä erottanu millä kielellä siinä yritettiin hoilata. Oli aika paljon vaikeuksia pitää naama peruslukemilla ja jossain vaiheessa lähdettiin ja ulkona revettiin nauraan sit siitäkin edestä. Noh tulipahan marokkolaine livemusakin koettua. Sit pitkän päivän jälkeen hotellille koisiin ja matkalla saatiin taas kuulla olevamme rasisteja ja vaikka mitä, vika ilta marokossa by the way.

Seuraavana aamuna pitikin sit pakkailla ja vietiin kamat säilöön ja lähdettiin aamiaiselle. Hinta oli huimat 1,5 euroa johon sisälty tosi hyviä paikallisia vähän niinku hunajalättyjä. Harmi vaan että paikalla oli myös about 100 ampiaista ja mun mielenterveys ei kestäny ruokailla niiden kanssa. Tarjoilijan hätistely-yrityksetkään ei tehonneet joten jätin lätyt suosiolla ampiaisille. Kuva kyseisen ravintolan terassilta:

Sit lähdettiin etsiin jotain palatsia jota ei koskaan löydetty ja päädyttiin jonnekin ihan ihme paikkaan mut löydettiin yks toinen ihan hieno palatsi. Ja oli ihan sairaan kuuma, mutta en todellakaan luopunu mun hupparista, jopa t-paita tuntu liian vähäiseltä pukeutumiselta...

Sit osteleen vikat tuliaiset ja kaikkee muutakin sälää siihen asti, että rahat loppu. Päätettiin mennä puistoon istuskeleen ja eiköhän törmätty edellisillan tyyppiin joka kysymättä liitty seuraan. Ei oltu kovin fileissä vaikka olikin ihan mukava tyyppi. Sit pyydettiin että se vie meidät jonnekin halpaan ruokapaikkaan ja mentiin yhteen erittäin paikalliseen mestaan ja syötiinkin ihan kiva ateria kahdella eurolla. Ja tyyppi sit odotti ulkopuolella... Mentiin vielä ottaan valokuvia ja yhdelle terassille kahville ja tyyppi kanssa...

Istuskeltiin terassilla ja nautittiin viimeisistä Marokon hetkistä, hieman ehkä ahdisti se tyyppi koska alkoi jo suunnitteleen yhteistä tulevaisuutta mulle ja sille, jiisus... Haettiin kamat hotellilta ja tää tyyppi halus vielä olla niin ritarillinen että hankki meille taksin lentokentälle, mutta onneks ei sentään enää ängännyt sinne mukaan. Lentokentällä venailtiin, että check-inn aukeaa, ilmeisesti sillä työntekijällä oli vähän huono päivä ja se kysy multa että ei vissiin huvita pahemmin puhella kun nyökkäsin sen kysymykseen, olin vähän silleen et o ja k... Sen jälkeen sit tax-free ostoksille ja ostettiin vika rahoilla yks croissant puoliksi, jee. Sit saatiinkin venailla ja venailla ja venailla... Koneen lähtöporttia ei alkanut kuuluun eikä kukaan tienny mistään mitään... Koneen lähöaika meni ohi ja sit menikin jo puoli tuntia, sit tunti... Mulla oli oikeestikin aika heikko olo ja kärsivällisyys hävinnyt jo ajat sitten. Lopulta lähdettiin yli puoltoista tuntia ja tajusin etten mitenkään ehdi Leóniin menevään vikaan bussiin ja olin silleen et mitähän mä sitten oikein teen Madridissa keskellä yötä. Naoile oli jäämässä Madridiin pariksi päiväksi sen kaverin Annan luo joka tuli meitä vastaan ja lopulta majoitti myös mut vaikka vähän nolotti mennä niille kun se vielä kaikenlisäksi asui porukoidensa luona. Oltiin perillä joskus puol2 ja nukuin niiden olkkarin liian lyhyellä sohvalla ja olin erittäin kiitollinen yösijasta. Seuraavana aamuna Naoile ja Anna kävi saatteleen mut Leóniin menevään bussiin, olin aika hajalla ja tosiaan olin lähdössä vielä samana iltana reissuun Andaluciaan, mutta siitä seuraavalla kerralla lisää. Tuli aika pitkä stoori mut oli kaikesta huolimatta erittäin mielenkiintonen, opettavainen ja hauska reissu! Tässä vielä vika fiilistely kuva: