Joo siis lomat on vietetty ja ihanaa oli, kiitos vaan ihqu perheelle ja ystäville Suomessa :). Eiköhän siitäkin tuu sit raporttia kunhan oon saanut blogia päivitettyä. Näköjään Portugalin reissun jälkeen ei oo tullut pahemmin kirjoiteltua. Sit olikin vähän rauhallisempi jakso, tai no miten sen nyt ottaa mutta oli pakko käydä koulussakin välillä. Siinä sit sai jauhaa samat asiat eli miten Portugali ja miten oot noin ruskee etc. Vitsit et olinkin ruskea, mut siitä rusketuksesta on jäljellä enää muisto. DAMN! Kävin myös ahkerasti salilla vaikka alkoi hieman pelottaa tässä yks kerta kun olin menossa spinningiin ja yhtäkkiä se ohjaaja oli silleen et hei sinä siellä mikä sun nimi on, sopersin sit kaikkien katse liimattuna muhun nimeni ja ohjaaja käski mut eturiviin ja tsiigas suht kiitettävästi. Kyseessähän on n.45w mies joten en ollu kovin fileissä. Sen lisäks se halus keskustella mun kans tunnin jälkeen mun "tekniikasta" ja nykyään on vähän turhankin ystävällinen aina kun nään sen... Anyways meidän lämmitys ei myöskään toiminut ja olin jäässä 24/7, siis ihan käsittämätöntä toimintaa kun sitä korjattiinki lopulta n. puoltoista kuukautta. Ruokailukin tapahtui hanskat kädessä, ihan oikeesti. Kuva Lucian järkkäämästä italialaisesta illallisesta johon kuului pastaa ja suklaakakkua ja johon osallistui minä, Lucia, Naoile ja Danilo jonka mielestä oli ennenkuulumatonta että joku juo ruuan kanssa maitoa. Tämä oli suuri ihmetyksen aihe myös Lucialle ja Naoilelle jotka ovat nyt pikku hiljaa tottuneet kyseiseen tapaan ja jopa alkaneet harrastaa sitä itse!
Torstaina oli monen eri tyypin yhdistetyt synttäribileet joissa ruokaa ja juomaa riitti! Tyydyin pariin "viinilasilliseen" ja jätin suosiolla baariin menon väliin tällä kertaa. Perjantaina käytiin Lucian kans shoppaamassa ja sit vietettiin rauhallista leffailtaa. Lauantaina suunnattiin Naoilen ja Hugon kanssa kyläilemään Alfonson luo Ponferradaan. Oltiin perillä joskus ysin aikaan illalla kun lähtö hieman espanjalaiseen tapaan taas viivästy. Alfonsolla oli alkoi heti rommikolatarjoilut ja polteltiin vesipiippua. Oli tosi mukavaa ja lepposaa ja myös mun tuliaiseksi tuoma salmiakkikossu maistui, kuten kuvasta näkyy ;)!
Lopulta meillä oli niin hauskaa, että baariin päästiin lähteen vasta joskus kahden jälkeen ja Naoile meinas jo välissä nukahttaa sohvalle. Oli kyl erittäin hauska ilta, käytiin pari eri baaria ja lopulta päädyttiin jättidisco Öxy:n jossa oli hyvät menot ja salsat 7 asti aamulla! Tutustuin eri hauskoihin espanjalaisiin rakennusmiehiin ja muihinkin ihme tyyppeihin, kyllä siniset silmät sitten onkin ihmetyksen aihe espanjassa. Täytyi jättää jatkot väliin mut jotenkin menin nukkuun vasta puol9 aikaan. Naoile tuli herättään kahdelta kun meillä oli tosiaan ravintolasta pöytä varattu klo.15. Ja eikä ihan mistä tahansa mestasta vaan kaupungin hienoimmasta ravintolasta joka on ollu ehdolla Michelin tähtien saajaksi. Jotenki sit raahauduttiin silti ja varmasti ois saanu siitä kokemuksesta paljon enemmän irti mikäli olo ei olis ollu mikä oli... Ponferradassa oli siis jotku ruokafestarit ja erikois kolmen ruokalajin menu maksoi 20€, yleensä siis lähemmäs sata euroa... Oli jostain syystä vähän laimeet jutut :D!
Sieltä suunnattiin vuoristoon ja tosi siistiin oljista ja puusta tehtyyn baariin keskellä ei mitään. Oli aika siisti. Siellä hengattiin ja pelattiin biljardia yms. Sit lähdettiin takas Ponferradaan, matkalla nähtiin ihan älytön metsäpalo josta kukaan ei näyttäny välittävän yhtään mitään. Tosiaanki aika ihme touhua... Sit illalla ajeltiin Hugon ja Naoilen kanssa takas Leoniin, kyllä väsytti.
Seuraavan viikon suuri uutinen oli se, että lämmitys alkoi toimimaan! Tosin teho on vähän mitä on, mutta helpotti kyllä huomattavasti. Muuten aika rauhallista, käytiin ulkoilemassa vaan tapaksilla ja viikonlopuksi suunnattiin Salamancaan. Perjantai-iltana yks Naoilen kaveri Pablo tuli meille kyläileen ja Naoile sit lähti sen kans baariin, mä kieltäydyin suostuttelusta huolimatta koska lauantai-aamuna bussi Salamancaan lähti puol8. Lauantai-aamuna klo.6.30 heräsin ihan hirveeseen hihitykseen ja Naoilehan se siellä saapui baarireissulta... Saatiin jotenkin Lucian kans se raahattua meidän kans bussille jossa sit leijailikin ihana alkomahoolin tuoksu. Perillä vietiin ekaks kamat hostellille joka sijaitsi todellakin keskellä ei mitään ja lähdettiin keskustaa. Käytiin tsiigaan pakolliset katedraalit ym. nähtävyyksiä ja suunnattiin ihquun pan's&company:n lounaalle ja saatiin muiden asiakkaiden paheksuvat katseet osaksemme kun hihittelystä ei jostain syystä tullut millään loppua... Ilmeisesti Naoile ei ollu ainut jolla oli suht levoton fiilis! Danilo ja Lucia suuntas jonnekin kultturinähtävyyteen ja me Naoilen kans shoppaan, ihana Sephoran liike, melkein ku champs d'elyseellä mut ei ihan ;)! Sit kaffille tai oikeestaan ihanalle Bailey's kaakaolle, oijoijoi. Sit lähdettiin talsiin kohti hostellia ja sit kävikin tosi ikävä juttu... Lucia sai puhelun Italiasta ja tosi ikäviä uutisia, että sen tosi läheinen ystävä oli kuollut auto-onnettomuudessa. Sitä oli hirveetä katsoa vierestä ja itelläkin kyllä tuli pala kurkkuun ja tajus kuinka onnekas onkaan... Eli me ei sit hirveenä biletelty sinä iltana, muut kyllä siitäkin edestä. Olin Lucian tukena ja kuuntelevana korvana siihen asti, että se sai unta ja itsekin menin koisiin ja hyi hitto oli kylmä siel hostellilla ja aika katkoinainen yö, kiitos bileistä palaajien. Seuraavana päivänä oli vielä vähän alakuloinen tunnelma meidän seurueen parissa, mutta suunnattiin vielä vika kierroksella Salamancaan ja aamiaislounaalle eli siis hienommin sanottuna brunssille. Sit hostellille ja bussilla kohti seuraavaa kaupunkia eli Zaragogaa ja ei ois ihan hirveenä jaksanu hengata siellä koko päivää varsinkin kun ei siellä niin hirveenä ollut nähtävää ja koska oli sunnuntai niin kaikki kaupat oli tietysti kiinni. Käytiin tsiigaan jotain nähtävyyksiä ja sit kävi sellanen kiva juttu kun mentiin yhteen kirkkoon- katoliseen tietty. Mua väsytti ja menin siihen penkkiin istuskeleen ja mietin et kylläpä täällä on tehty kirkossa käynti mukavaksi kun täällä on oikein jalkateline ja kaikkee. Oikasin siihen koipeni kunnes Naoile tuli sanoon, että tuo "jalkateline" on tarkoitettu polville kun ihmiset polvistuu rukoileen. Jostain syystä se oli ihan hirveen hauskaa ja oli pakko lähtee pihalle naureskeleen sieltä kirkosta. Muut ihmiset katto vähän nenänvartta pitkin, mutta onneks mä oon vaan tyhmä turisti! Oltiin loppujen lopuks ihan jäässä ja mentiin ensimmäiseen avoinna olevaan kahvilaan pikakaakaolle ja sit bussi kohti Leonia. Lucia lähti seuraavana aamuna viikoksi Italiaan, mä vietin hurjat neljä päivää Leonissa ennen seuraavaa reissua mut siitä lisää seuraavalla kertaa. Tässä kuvia Salamancasta ja Zamorasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti