Andalucia

Olin siis jotenkuten selvinny kotiin Marokon reissusta ja ehdin ottaa päikkärit ja pakata uusiksi ennenkuin samana iltana oli siis lähtö kohti Andaluciaa. Olin siis aika poikki enkä ehkä niin kovinkaan fileissä taas lähdössä reissuun... Mut olin jo tosiaan varannut ja maksanut kyseisen reissun joten niin sitä taas lähdettiin. Bussi lähti taas joskus 11 aikaan illalla ja ajettiin koko yö. Matkalla kyl pelotti kun tie kiemurteli vuoristoissa, oli tosi pimeää ja matkalla vielä nähtiin tosi paha kolari... Aamulla oltiin perillä Granadassa jossa mentiin heti tsiigaan sellasta nähtävyyttä kuin Alaramba joka on yhdistetty puutarha/palatsisysteemi jonka joku Islamilainen kuningas tms. oli rakennuttanut joskus (?). Hyvin tuli taas kuunneltua. Joka tapauksessa hengailtiin Lucian ja Danilon kanssa ja otettiin kuvia yms.

Kaksi ruusua, heh ;)

Lounastauon jälkeen mentiin tsiigaan ihan hieno Marokosta vaikutteita saaanut palatsi jossa oli ihan sairaan kylmä joten keskityin istuskeleen auringossa, kuinkas muutenkaan.

Sen jälkeen suunnattiin tutustuun Granadan keskustaan, mutta valitettavasti meillä ei ollut ihan hirveesti aikaa. Käytiin katsoon yks kirkko joka oli ihan ok, mutta edelleenkään nuo kirkot ei oo mun ykkösmielenkiinnon kohde... Käytiin parissa kaupassa ja ostaan illaksi ruokaa ja juomaa! Tarkoitushan oli siis lähteä katsastaan Sevillan yöelämää kun päästään perille, mutta toisin kävi... Joka tapauksessa lähdettiin bussilla kohti Andalucian pääkaupunkia Sevillaa ja matkalla tsiigattiin leffa l'Auberge Espagnol joka siis kertoo ranskalaisesta vaihtarista Espanjassa. Suositteltn kyllä! Mua vaan paleli ihan älyttömästi koko bussimatkan ja arvasin, että nyt ei kyllä kaikki ole ihan kunnossa... Ja sainkin sitten ihan hirveen kuumeen joka kesti seuraavat pari päivää joten mun Sevillaan tutustuminen rajoittui lähinnä hostellihuoneeseen. Onni sentään, että meillä oli oma huone Lucian kanssa. Ilmeisesti olin reissannut vähän liikaa ja elimistö ei enää jaksanut. Mutta ei ollut kovin hyvä fiilis ja oli koti-ikävä ja olisin lähteny takas Leóniin jos voimat olis riittänyt, mutta olin tosi heikossa kunnossa. Muilla oli kyllä hauskaa siitäkin edestä!

Parin päivän sairastamisen jälkeen oli pakko päästä ulos! Joten lähdin iltapäivällä katsoon Sevillaa ja liityin muiden seuraan katsoon katedraalia. Oli kyl kiva huomata, että kaikki oli fileissä, että olin vihdoin päässy ylös sängystä ja suht ok kunnossa vaikka heikotti vielä aika lailla. Mentiin sit Danilon ja Lucian kanssa lounaalle yhdelle terassille jossa oli ihan sikana puluja ja ei ollut ehkä mikään maailman miellyttävin kokemus... Sit katseleen vähän Sevillan keskustaa, tosi kaunis kaupunki muuten ja flamencon kotipaikka! Osteltiin joululahjoja ja oli tosi kivaa ja ihana Roxy kauppa! Jotenki huomattiin sit et oli tosi myöhä ja että ollaan ihan toisella puolella kaupunkia joten otettiin suosiolla taksi hostellille. Mulle nyt iski sit puolestaan ihan hirvee vatsakipu. Muut lähti baariin ja mä menin puol11 nukkuun, how much fun! Pari kuvaa Sevillasta:

Seuraavana aamuna lähdettiin sellaseen kaupunkiin kuin Cadiz joka on tavallaan sellasella saarella ja yks Espanjan tärkeimpiä satamakaupunkeja. Siellä hengattiin päivä ja käytiin katsoon nähtävyyksiä ja hengattiin rannalla, muttei siis mikään biitsikeli edelleenkään. Valitettavasti olo vaan oli vieläkin suht heikko. Mut kaunis kaupunki, valitettavasti vaan lähes kaikki oli kiinni koska oli jonkunlainen juhlapäivä. Käytiin yhdessä tornissa jossa oli mielettömät näköalat! Enne lähtöä nähtiin vielä joku katolilaisen kirkon paraati, suht erikoista meininkiä! Bussissa matkalla takas Sevillaan keskusteltiin mitä eläimet sanoo eri kielillä. Kaikkien mielestä suomalaisten eläinten täytyy olla tosi älykkäitä jos ne osaa sanoa esim.kukkokiekuu, hehheee. Muut lähti illalla katsoon flamencoa, mutta koska onnistuin sit sairastuun vatsatautiin, jäin suosiolla nukkuun. Ei mennyt ihan putkeen biletyksen kannalta tuo reissu!




Vika aamuna hostellilla pääsin vihdoin aamiaiselle asti, muttei ollut kovinkaan erikoinen kokemus. Pakattiin kamat ja lähdettiin kohti vikaa kohdetta eli Gordobaa. Siellä käytiin taas tsiigaan joku palatsi ja sit yks ihan hieno puoliksi moskeija ja puoliksi kirkko. Syömään Lucian ja Nicolon kanssa ja vihdoinkin kotimatkalle. Olin onnellinen kun reissu oli ohi, ei ehkä niitä onnistuneimpia matkoja mutta tulipahan tehtyä!

Marokko

Marokon reissu olikin aika mielenkiintonen! Ehdin taas viettää huimat kaks päivää Leónissa Sveitsin reissun jälkeen ennenkuin lähdettiin reissuun Naoilen vanhempien kotimaahan Marokkoon. Saatiin lennot jotka makso 50 euroa joten ajattelin että miksipä ei vaikka Marokko ei ollutkaan mun matkakohdelistan ihan ykkösenä. Naoile vaan onnistui sairastuun flunssaan just ennen lähtöä joten meinas jo näyttää uhkaavalta mutta lähdettiin siis joka tapauksessa ja lennettiin Madridin kautta Marrakesch:n jossa oltiin perillä vasta aika myöhään ja heti lentokentällä alko se ihan JÄRKYTTÄVÄ tuijotus ja kommentointi joka jatku koko reissun ajan ja meinas lähtee järki. Siis Espanjalaisten tuijottelu ei todellakaan oo mitään verrattuna Marokkolaisiin, varsinkin kun sattui olemaan vaaleaihoinen ja sinisilmäinen naispuolinen henkilö, se on ilmeisesti jotenkin käsittämätöntä! Tutustuin taksijonossa ihan mukaviin englantilaisiin poikiin ja näytin varmaan sen verran kauhistuneelta, että ne sanoi hotellinsa nimen ja käski tulla etsiin ne jos tulee ongelmia. Mutta joka tapauksessa onneks Naoile puhuu arabiaa ja sai meille neuvoteltua suht halvan taksin joka näytti kyllä erittäin epäilyttävältä, mutta päästiin keskustaan ja jo matkalla oli vaan sellanen fiilis että wow, aika erikoista meininkiä. Ensinnäkin kaikki ajeli sellasilla erittäin, erittäin epäilyttävän näkösillä mopoilla/skoottereilla ja liikennesäännöillä nyt ei niin kauheesti ollu merkitystä, lähinnä meinigillä että kuka nyt ehtii mennä ensin. Lähdettiin etsiin hotellia ja mua suoraan sanottuna pelotti ja tunsin itseni avaruusolioksi koska siellä olikin aika yllättävän vähän turisteja ja pelkkä kaupunki oli täynnä pelkkiä miehiä koska naiset ei saa Islamilaisen kulttuurin mukaan pahemmin ulkoilla illalla. Seurasin siis kuuliaisesti Naoilea joka onneks oli käynyt kyseisessä paikassa ennenkin ja etsi meille jostain hämärältä sivukadulta hotellin joka vaikutti ihan jees. Paitsi sainhan jo matkalla pari tarjousta paikallisilta miehiltä, että voisin majoittua heidän luokseen ilmaiseksi. Kas kummaa kun kieltäydyn! Vietiin kamat huoneeseen joka ei todellakaan ollut mitään luksusta ja epäilytti myös ko.paikan hygienia-taso mutta seikkailemassahan tässä oltiin joten eipä siinä mitään. Lähdettiin siis keskustaan ja tuskin tarvii mainita, että valehtelematta kaikki tuijotti ja vähintään joka toinen vastaantulija kommentoi jotain ja Naoile sanoi, että onneks en ymmärrä arabiaa... Mentiin tsiigaileen vähän kojuja jossa myytiin kaikkea mahdollista ja hinnat ei päätä huimannu. Sit syömään paikalliselle markkinapaikalle jossa oli ruokakojuja joka lähtöön ja sisäänheittäjät lievästi sanottuna agressiivisa. Sen lisäks meitä seuras aina hirveä huutokuoro kun käveltiin kojujen ohi ja asiakaskunta siis oli about 98,9% miehiä. Jossain vaiheessa, tai siis tarkemmin ajateltuna missään vaiheessa ei ollut enää hauskaa tai imartelevaa. Mutta ruoka oli hyvää ja halpaa, saatiin vielä hieno kuvakin kaupanpäälle :D! Ruokia tosiaan säilytettiin aika avoinaisesti kuten näkyy ja en ihmettele, että aika moni Marokkoon matkaaja kärsii erinäisistä vatsavaikeuksista...

Syömisen jälkeen käytiin katsoon jotain paikallisia tanssiesityksiä, mutta suunnattiin suht ajoissa nukkumaan koska oltiin aika väsyneitä ja muutenkin ei vaikuttanu sellaselta paikalta jossa on kovin kiva hengata naishenkilönä yöllä. Joku ihme hiippari jonka kanssa vahingossa satuin vaihtaan pari sanaa tosiaan sit seuras meitä hotellille asti mutta onneks sentään jäi oven ulkopuolelle.... Aamulla klo.5 heräsin johonkin ihan käsittämättömään hoilotukseen joka ei tuntunut loppuvan ikinä. Aamulla Naoile valaisti mulle asiaa, että koska oli rukousaika niin munkit luki koraania joka siis tulee ulos kovaäänisistä ja kuuluu kyllä erittäin hyvin ympäri kaupunkia...
Täytyy myöntää, että toi eka ilta oli mulle lievähkö shokki koska en Naoilen varoituksista huolimatta ollut varautunu ihan sellaseen meininkiin, mutta ei se mitään, erittäin mielenkiintoinen ja ennenkaikkea erilainen kultturi! Seuraavana aamuna herätiin ajoissa ja lähdettiin keskustaan aamiaiselle ja oli ehkä elämäni parasta vastapuristettua appelsiinimehua joita myytiin kyseiseen tuotteeseen erikoistuneista kojuista. Myyjät kans oli aika agressiivia ja melkein käsipuolesta raahas kojuunsa sisälle. Mut tosi mielenkiintosia juttuja myynnissä ja ennenkaikkea hintataso oli ihan naurettavan halpa. Mentiin yhteen paikalliseen maustekauppaan jonka omistaja välttämättä halus haistattaa mulla kaikenlaisia mausteita ja vielä tarjos teetkin kaupan päälle. Se oli aika hassua! Mut hauskaa ja viihdyttiin kyseisessä putiikissa jonku aikaa istuskelemassa. Naoile kuulemma näyttää Etelä- Amerikkalaiselta ja minä Englantilaiselta- jee...

Jatkettiin shoppailua ja meinattiin joutua vaikeuksiin kun kuvattiin yksiä hevoskärryjä. Omistaja ei tästä tykänny vaan lähti jotain huutaen meidän perään mutta onneks oltiin nopeampia! Jossain vaiheessa ei enää jaksanu shoppailla ja varsinkaan väistellä hulluja skootterikuskeja! Suunnattiin torille katsoon käärmeenlumoajia, salaa tietenkin koska jos ne huomaa että katsoo niin sit pitää maksaa. Kaikenlaista muutakin ahdistelijaa taas riitti, hmph. Haettiin kamat hotellista ja etitiin taksi jolla päästäis juna-asemalle. Olikin aikamoista kyytiä! Siis Espanjalainen ajotyyli on jo aika erikoista, mutta Marokkolainen ajotyyli on kertakaikkiaan ihan käsittämätöntä... Päästiin juna-asemalle jotenkin, taksissa ei tietenkään ollut myöskään turvavöitä. Lähdettiin siis junalla kohti Rabaa ja tapaamaan Naoilen sukulaisia. Yli neljän tunnin junamatka maksoi 8 euroa, siinä esimerkki paikallisesta hintatasosta. Juna oli yllättävän ok paitsi ei tarvi varmaan mainita siitä tuijotuksesta ja ei oikein tiedetty missä jäädä pois. Ja sen jälkeen kun jäätiin pois niin oltiin aika hukassa ja otettiin taksi toiselle taksille jolla pääsi Naoilen sukulaisten luokse. Siis joo ne "taksit oli sellasia yli-vanhoja mersuja aika epäilyttävine kuljettajineen aika epäilyttävällä alueelle, hirveesti ei huvittanut siellä hengailla... Kuski heitti meidän kamat takakonttiin joka ei edes mennyt kunnolla kiinni ja tankkauksen ajaksi auto jätettiin käyntiin. Ja meitä oli sit takana neljä tyyppiä ja edessä 3. Yleensä kuulemma takana on 5 ja edessä 4 ihmistä, kysyn vaan et miten ihmeessä ne saa 9 ihmistä mahdutettua viiden hengen henkilöautoon. Kuski taas ajeli miten sattuu ja matka kesti ikuisuuden ja kun päästiin perille niin ei paljoa helpottanu, jäätiin sellasen ihan hämärän tien varteen Marokkolaiseen pieneen kylään. Lähdettiin Naoilen sukulaisten talolle ja ne oli ihan fileissä ja ihan hulluna porukkaa ja kaikki puhu arabiaa ja olin hieman niinku pihalla enkä tienny montako poskisuudelmaa antaa tai edes miten sanotaan hei arabiaksi! Muutama niistä onneks puhu ranskaa, mutta aika heikkoa oli kommunikointi kyseisen vierailun aikana. Illallisen aikana istuin ja kuuntelin kun kaikki muut puhu arabiaa ja tunsin itseni aika ääliöksi kun en mitenkään pystyny osallistumaan keskusteluun... Syönnin jälkeen hengattiin sukulaisten kanssa joita riitti aivan käsittämätön määrä ja kaikilla naisilla oli hunnut. Kysyin sit et voinko mennä suihkuun ja vaivaantuneen arabiankielisen keskustelun jälkeen isäntä alkoi jostain raahaan kaasupulloja ja mulla tuli huono omatunto... Kaiken lisäksi jouduin lainaamaan pyjamaa Naoilen enon vaimolta koska olin ottanut mukaani lyhyet shortsit ja Naoile sanoi etten voi nukkua niissä koska ne on liian lyhyet koska naisten ei ole hyväksi näyttää liikaa paljasta pintaa ja tottakai halusin kunnioittaa isäntäväen tapoja. Sain sit sellasen ihana ainakin kolme kokoa liian suuren flanelipyjaman ja näytin aivan naurettavalta. No ei kai sillä sitten niin väliä. Nukuttiin sit olohuoneessa Naoilen kanssa, kämpässä oli siis yks makuuhuone jossa nukkui Naoilen eno vaimoineen sekä heidän kolme lastaan. Mummo ja täti nukkui ruokailuhuoneen lattialla. Aika paljon jengiä suht pienessä kämpässä! Katoin ennen nukkumaanmenoa dokumenttia marokkolaisista siirtolaisista jotka yrittää päästä laittomasti Espanjaan paremman elämän toivossa mm. piiloutumalla rekkojen alle, veneiden moottoreihin yms. Suurin osa ei koskaan pääse perille asti vaan jää kiinni tai kuolee yrittämällä. Kuulostaa kliseeltä, mutta jälleen kerran sitä tajus kuinka onnellisessa asemassa sitä itse on. Kumpa vain muistaisi pitää sen mielessä... Muutenkin Marokon reissu oli oikein opettavainen ja avartava.

Tässä kuva Naoilesta serkkujensa kanssa

Seuraavana aamuna talonväki antoi ystävällisesti meidän nukkua ja aamiaisen jälkeen lähdettiin kylälle. Siis okei, en oo koskaan tuntenut olevani niin OUTO! Hyvä ettei ne kyläläiset tullu koskettaan mua, että oonko aito ihminen... Ilmeisesti kylällä ei pahemmin käy turisteja ja kieltämättä erotuin joukosta aika lailla, muut kun oli suurin osa pukeutunut kaapuihin ja huiveihin. Jopa lapset ja vanhukset tuijotti häpeilemättä. Ja kun käveltiin tien vartta niin autot tyyttäili ja hidasteli yms. Hieman liikaa huomiota sanoisin... Menin Naoilen tädin kanssa nettiin ja hieman oli kommunikointiongelmia ilman yhteistä kieltä. Takas Naoilen sukulaisten kämpille jonne oli saapunut myös sen isoisän neljäs (!) vaimo. Omituista tässä on se, että ne kaikki ex-vaimot lukuunottaen Naoilen isoäiti jonka kans ne on eronnut aikaa sitten asuu samassa talossa, aika erikoista meininkiä... Tämä Naoilen isoisän neljäs vaimo oli tosi ihastunut muhun koska olin sen mielestä niin kaunis ja ihana ja tsiigas mua koko ruokailun ajan! Se yritti tulkkien välityksellä puhua mua sen pojalle joka tarvis hyvän vaimon ja kysyi enkö mä suostuisi. Marokossahan yleinen tapa on, että vanhemmat päättää lastensa aviopuolisot. Päätin tällä kertaa kuitenkin kieltäytyä enkä jäädä koti-äidiksi Marokkoon. Sen jälkeen lähdettiin Naoilen ja Naoilen tädin kanssa rannalle. Siis ei todellakaan mitään lähdetään ottaan aurinkoa koska lämpötila oli about +12 astetta. Mut ihan kivan näkönen ranta ja varmaan kesällä tosi jees! Sinne kuulemma tulee aina tosi paljon rikkaita Eurooppalaisia lomailemaan isoihin rantataloihin ja luksus-hotelleihin, voin kyllä hyvin kuvitella... Mut jotenkin niin käsittämätöntä taas kerran, että esimerkiksi se kylä jossa Naoilen sukulaiset asuu on tosi köyhä ja samaan aikaan viereen rakennetaan älyttömiä luksus-hotelleja...

Sen jälkeen mentiin oikein kunnon Marokkolaisille kalamarkkinoille! Siis joo, en todellakaan halua liiotella tai missään nimessä kehuskella, mutta siis se tuijotus oli tähän astisista pahinta. Paikalla oli meidän lisäksi pelkästään miehiä ja Naoile naureskeli mulle, että koko paikka halvaantui kuin saavuin paikalle. Mutta uskokaa tai älkää, en ollut mitenkään erityisen fileissä tästä kaikesta. Halusin vaan pois sieltä tuijotuksen ja kalan hajun keskellä. Mietin vaan, että mitä ihmettä mä teen jossain Marokkolaisilla kalamarkkinoilla... Anyways sit otettiin taas yks näistä ihanista "neljä-viisi takapenkillä" taksi ja lähdettiin takas kylälle jossa kaikki taas vaihteeks kyyläs, tyyttäili ja kommentoi, onneks en taaskaan tajunnut mitään. Mentiin takas Naoilen sukulaisten luo ja Naoile lähti tapaamaan isoisäänsä ja mä jäin hengaan sukulaisten kanssa joiden kanssa ei ollu yhteistä kieltä, toooosi hubaa. Katoin lasten kanssa telkkaria jotka oli kyllä tosi sulosia, mutta ainoastaan vanhimman kanssa pystyin vähän kommunikoimaan ranskaksi. Mummo rukoili olohuoneessa ja Naoile onneksi muisti mainita, että on erittäin epäkohteliasta kävellä ohi jos joku on polvistunu rukoilemaan ja pidin tämän mielessä. En ollu ehkä kovin fileissä että jäätiin sinne vielä toiseksi yöksi, mutta ois ollu aika epäkohteliasta vaan häipyä saman tien. Katsoin lasten kanssa arabian kielisiä lastenohjelmia siihen asti että Naoile saapui. Sit syötiin lounasta ja meinas lähtee järki kun ne vaan lappas lisää mun lautasella ja vaikka ruoka oli hyvää niin rajansa kaikella... Yritin sanoa Naoilelle et sanoo niille arabiaksi kohteliaasti että hyvää on mutta riittäs jo. Marokossa on muuten tapana, että kaikki syö käsin samalta lautaselta. Mulle tuotiin kyllä kohteliaasti aina haarukka. Lähdettiin sit taas Naoilen ja Naoilen tädin kanssa ihqu taksilla tällä kertaa bussipysäkille ja tsiigaan Marokon pääkaupunkia Rabaa. Se bussimatka oli taas aika erikoista meininkiä, bussi oli jostain 60-luvulta ja kuski ajo kuin hullu. Siis ihan oikeesti piti laittaa silmät välillä kiinni. Ja ei varmaan tarvi mainita siitä tuijotukseta kun kappas satuin oleen ainut turisti siinä bussissa. Matka kesti oikeesti ikuisuuden ja penkit oli kovaa muovia, ei niin hirveen mukavat siis... Rabassa käytiin tsiigaamassa parit monumentit, mm. Marokon ex-kuninkaan hauta tai jotain, hyvin olin taas perillä asiasta. Tässä kuiteski kuva paikallisen vartian kanssa, turhan fileissä!

Muita monumennteja:

Sit suunnattiin paikallisille markkinoille joissa oli ihan hulluna porukkaa ja kojua ja rihkamaa joka lähtöön. Myyjät ei onneksi ollu ihan yhtä agressiivisia kuin Marrakeschissä ja meillä oli jo kiire vikaan bussiin että päästään takas sinne ihqu kylään. Olisin kyl mielelläni tsiigaillut vähän enemmänkin ja ostanut tuliaisia, mutta ei oikein onnistunu siinä kiireessä ja ihmisvilinässä. Se bussi takas oli jotakin ihan hirveetä oikeesti. Se oli ihan täynnä ja jengiä vaan lappas lisää sisään... Sen lisäks siellä oli joku sokea mies kerjäämässä joka on kuulemma harrastanu sitä viimeset kymmenen vuotta. Eihän siinä muuten mitään mut tyyppi veisas jotain arabiaksi ja änkäs väkisellä täydessä bussissa käytävää edestakaisin. Oikeesti meinas lähtee järki ja siellä bussissa oli ehkä 100 astetta lämmintä. Päästiin joskus ikuisuuden jälkeen perille ja otettiin ihqu taksi ja Naoile jäi isoisänsä luo ja mä menin sen tädin kanssa sukulaisten luo jossa kaikki puhu arabiaa ja oli aika jäätävää. Autoin vanhinta tytärtä ranskan läksyissä kunnes Naoilen ihana täti sanoi arabiaksi jotain ja tämä pikku tyttö sit mulle että sä et kuulemma osaa ranskaa ja sen ei kannata kysyä multa neuvoa. Oisin kyl lähteny sieltä paikasta samantien jos oisin tienny että minne ja miten. Erittäin hyvää kärsivällisyyden harjoittelua, siis korostan sanaa ERITTÄIN. Joka tapauksessa Naoile tuli sit takas ja syötiin ja hengattiin ja meitsi ei ois kyl enää jaksanu. Ensinnäkin ärsytti olla toisten vaivoina ja en jaksanu sitä tekopyhää meininkiä, sori vaan että sanon näin. Ja muutenkin tottakai kunnioitin paikallista uskontoa ja kulttuuria mutta en todellakaan voi ymmärtää esimerkiksi naisten asemaa ja minkä takia naiset alistuu siihen. Mutta kuten sanottu "it's not right, it's not wrong, it's just different." Näinhän se menee. Oisin halunnu mennä nukkuun mutta kaikki miljoonat sukulaist hengas siellä olkkarissa ja onneks ne jossain vaiheessa häipy ja seuraavan päivänä jatkettiin matkaa mistä olin todella, todella onnellinen. Siis ei mitään, erittäin opettavainen kokemus mutta mulla ois lähteny järki jos oisin vielä joutunu jäämään sinne. Tunsin itseni niin idiootiksi kun en voinut kommunikoida kenenkään kanssa, kaikki tuijotti kuin avaruusoliota ja en tajunnut mistään mitään. Olin siis suht fileissä kun lähdettiin seuraavan aamuna. Hyvästeltiin kaikki sukulaiset ja mummo kävi saatteleen asemalle asti. Ymmärrän että niille oli aika vaikeeta kun näkee Naoilen ehkä kerran vuodessa. Mulla ei ollut niinkään haikeat fiilikset. Venailtiin jonkun aikaa Raban juna-asemalla ja siellä kyllä huomas länsimaisen vaikutuksen, mm. naisten pukeutumisessa yms. Naoile sanoi että yleensä nuoret jotka käy ranskankielisen koulun on vapaamielisempiä eikä esimerksi käytä kaapua tai huntua vaan pukeutuu ns.normaalisti. Junamatka meni ihan ok vaikka olikin aika paljon jengiä ja sain rinkkani kanssa paheksuvia katseita osakseni. Marrakeschissä taksi keskustaan ja mä jäin kamojen kanssa yhdelle terassille juomaan kahvia, alkoholiahan ei siis myyty missään! Tai ainakaan missään missä me käytiin ja varsinkaan naisille! Istuin kyllä niin nenä kiinni kirjassa kuin ikinä koska en todellakaan jaksanu enää yhtään mitään lähentely-yrityksiä! Naoile löysi meille tosi ok hotellin joka maksoi 5 euroa yö. Ainut ongelma oli vessa jossa oli siis vain reikä lattiassa... Olin vähän silleen että oo ja koo. Pieni turhamainen länsimaalainen tyttö lähteny reissuun, tai siltä ainakin välillä tuntui. Suihku maksoi erikseen huimat 5 senttiä! Lähdettiin sit keskustaan ja ehkä aloin jo vähitellen tottuun siihen tuijotukseen koska se ei enää häirinny ihan NIIN paljon. Ja Naoile ystävällisesti heitti aina jotakin vähemmän ystävällistä kommenttia takas niin saatiin olla suht rauhassa. Käytiin shoppaileen kojuissa ja Naoile aina jaksoi tinkiä ja saikin monesti hinnat tippumaan yli puoleen. Marokkolaiset mielellään pyytää yli-hintaa tyhmiltä turisteilta vaikka eipä siellä kallista olis silti. Tässä kuva Marrakeschin moskeijasta ja minusta markkinoilla.

Paikallinen keksimyyjäOstettiin kaikkee kivaa ja muutenkin oli oikein hubaisaa kunnes huomasin, että oon nähny saman miehen vähän turhan usein. Sanoin Naoilelle että tuo tyyppi taitaa seurata meitä ja lähdettiin äkkiä käveleen ja tää tyyppi siis perässä. Mentiin yhden kahvilan terassille istuskeleen ja tyyppi kävelee siitä edes takaisin ja tuijottaa. Kohta sen kahvilan omistaja tuli kysyyn, että onko teillä tytöt kaikki ihan ok. Sanottiin, että tuo ihme äijä kai seuraa meitä ja tää omistaja sanoi että ne oli kavereineen huomannu saman. Joten ei todellakaan ollut meidän mielikuvituksen tuotetta. Omistaja oli tosi mukava ja sano, että se kavereineen voi käydä saatteleen meidät hotellille jos halutaan. Mentiin kahvilan toisen kerrokseen ja nähtiin ikkunasta, että edelleen sama äijä kävelee edes takaisin ja tällä kertaa näytti huolestuneelta kun ei enää nähny meitä. Kahvilassa oli ihana terassi josta näki koko kaupungin ylle ja samalla pystyttiin tarkkaileen, että joko hiippari on häipynyt. Reitti näytti turvalliselta joten kiitettiin omistajaa tarjouksesta, mutta sanottiin että eiköhän me selvitä. Lähdettiin suunnistaan takas torille, mutta jouduttiinkin jonnekin vähän hämärille pienille kujille jossa taas jotku ihme hiipparit seuras perässä. Ja sit vielä jostain ilmesty se seurailija-tyyppi! En todellakaan tiedä miten se oli löytäny meidät, mutta tällä kertaa Naoile sano sille et mitä v****a se haluaa ja vois painua jonnekin. Se ilmeisesti usko, koska ONNEKSI häipy eikä nähty sitä enää. Oltiin aika onnellisia kun päästiin takas torin turvalliseen ihmispaljouteen. Ajateltiin, että mennään taas ruokakojuille syömään ja etsittiin sopivaa kojua ja aina kun käveltiin jonkun kojun ohi niin kaikki asiakkaat ja henikökunta huusi, heitti kommentteja ja taputti käsiä ja puoliväkisin yritti repiä meitä niiden mestaan syömään. Siis oikeesti meinas lähtee järki, en ikinä pystyis elämään tuollasessa kulttuurissa... Vihdoin löydettiin ihan ok paikka ilman pahimpia ahdisteluja ja syötiin mm.Marokkolaista couscousta ja siis ruoka todellakin oli hyvää ja halpaa! Mut koko ajan kävi joku kerjäämässä tai yrittämässä myydä jonkinlaista krääsää. Kun oltiin syöty eräs nainen tuli pienen vauvansa kanssa ja kysyi voiko ottaa meidän tähteet ja söi ne hyvällä ruokahalulla. Pisti taas hieman miettimään... Ja näin kuinka yhdet miehet lähes pahoinpiteli yhtä kovia kokenutta koiraa ja meinasin jo mennä väliin, mutta Naoile sai ylipuhuttua ettei se ehkä ole kovin viisasta. Tuntu vaan niin pahalta kattoa vierestä ja vanhat eläinsuojelijan vaistot nousi pintaan. Sit mentiin yhden hotellin terassikahvilaan istuskeleen ja olisin mielelläni juonu vaikka lasin viiniä, mutta kuten yleensäkin niin tässäkään paikassa ei myyty alkoholia. Join sit jotain yrttimaitoa, aika erikoista meininkiä taas vaihteeksi- reissun tunnuslause. Sit lähdettiin suosiolla hotellille nukkuun koska mä en enää jaksanu sitä kyyläystä ja kommentointia ja joka paikka oli täynnä vain ja ainoastaan (ällöjä) miehiä. Seuraavana aamuna herättiin joskus 10 aikaan, käytiin tällä kertaa juomassa ihanaa vastapuristettua greippimehua ja Naoile sai tingattua taksin joka vei meidät kahdella eurolla keskustaan. Keskusta olikin selvästi torialuetta länsimaisempi ja sieltä sit löytyki jo McDonald's ja Zara yms. Mut ei todellakaan mitään hirveen mielenkiintosta, käytiin syömässä yhdellä terassilla ja ei ollut kovin erikoista ruokaa ja tarjoilija sekä vessavalvoja (ihqu ammatti tosiaankin) yritti vetää ylihintaa ja varsinkin Naoile veti raivarit arabiaksi ja lähdettiin käveleen.

Me hedelmämehukojulla

Käveltiin jonkun aikaa keskustassa, mutta kaikki oli kiinni ja muutenkin ei näkyny mitään hirveen mielenkiintosta joten suunnattiin yhteen puistoon. Oli tosi ihana ilma ja aurinko paistoi ja mentiin yhdelle penkille istuskeleen. No eiköhän siihen tuu jotku kaks tyyppiä jotka yrittää suostutella meitä kahville eikä tajunnut todellakaan mitä E+I tarkotti. Siis tosi rasittavaa joten lähdettiin käveleen ja tyypit perässä. Piti vääntää rautalangasta ettei olla lähdössä minnekään, mutta ainakaan yrityksen puutteesta ei näitä tyyppejä voi syyttää! Lähdettiin sitten eri suuntaan käveleen ja tsiigaan hienoja kaktuksia niin eiköhän siihen tuu taas joku hiipparri kyseleen että mites teidän loma on sujunu. Naoile siihen, että hyvin paitsi että koko ajan on joku yrittämässä tulla jutteleen. Siitähän tää tyyppi raivostu ja sano, että me ollaan rasisteja ja voitas painua takas kotimaahamme samantien. Naureskeltiin kyllä hieman, että hyvä syyttää Naoilea rasistiksi joka on alunperin Marokosta. Onneks sekin tyyppi sit ymmärsin yskän ja häipy ja mekin päätettiin, että ehkä tämä puistoreissu saa nyt riittää ja lähdettiin menemään.

Matka keskustaan oli vähintään mielenkiintonen tyyttäilyn saattelemana. Tyypit käänty skoottereilla toiseen suuntaan, että pääsi jutteleen meille jne. jne...! Aivan käsittämätöntä ja mä en todellakaan liiottele! Käytiin katsoon yks hieno muuri ja moskeija jonne ei pääse sisälle kuin Marokkolaiset joten päätettiin suosiolla jättää yrittämättä.


Hotellin kautta shoppaileen kojuille ja kaupoille. Skoottereita ja kommentoijia riitti taas vaivaksi asti. Juttelin ensimmäistä kertaa koko lomalla ihan järkevän paikallisen tyypin kanssa. Suunnattiin taas torille syömään, alkuruuaksi tosi hyvää paikallista keittoa ja sellasia jänniä aika makeita leivonnaisia, mielenkiintonen yhdistelmä. Muutenkin ruoka oli hyvää paitsi ruokarauhaa häiritsi yks tyyppi joka tuijotti mua koko ajan. Sit syönnin jälkeen kun lähdettiin niin tyyppi lähti perään, ihan mukava loppujen lopuks ja se kavereineen olis halunnu meidän kans kahville mutta kieltäydyttiin kunniasta ja lähdetiin eri suuntaan. Mentiin yhden kahvilan terassille kaakaolle ja kuunteleen live-bändiä. Oli ehkä hirveintä musaa ikinä, kumpikaan tyypeistä ei osannut laulaa enkä erottanu millä kielellä siinä yritettiin hoilata. Oli aika paljon vaikeuksia pitää naama peruslukemilla ja jossain vaiheessa lähdettiin ja ulkona revettiin nauraan sit siitäkin edestä. Noh tulipahan marokkolaine livemusakin koettua. Sit pitkän päivän jälkeen hotellille koisiin ja matkalla saatiin taas kuulla olevamme rasisteja ja vaikka mitä, vika ilta marokossa by the way.

Seuraavana aamuna pitikin sit pakkailla ja vietiin kamat säilöön ja lähdettiin aamiaiselle. Hinta oli huimat 1,5 euroa johon sisälty tosi hyviä paikallisia vähän niinku hunajalättyjä. Harmi vaan että paikalla oli myös about 100 ampiaista ja mun mielenterveys ei kestäny ruokailla niiden kanssa. Tarjoilijan hätistely-yrityksetkään ei tehonneet joten jätin lätyt suosiolla ampiaisille. Kuva kyseisen ravintolan terassilta:

Sit lähdettiin etsiin jotain palatsia jota ei koskaan löydetty ja päädyttiin jonnekin ihan ihme paikkaan mut löydettiin yks toinen ihan hieno palatsi. Ja oli ihan sairaan kuuma, mutta en todellakaan luopunu mun hupparista, jopa t-paita tuntu liian vähäiseltä pukeutumiselta...

Sit osteleen vikat tuliaiset ja kaikkee muutakin sälää siihen asti, että rahat loppu. Päätettiin mennä puistoon istuskeleen ja eiköhän törmätty edellisillan tyyppiin joka kysymättä liitty seuraan. Ei oltu kovin fileissä vaikka olikin ihan mukava tyyppi. Sit pyydettiin että se vie meidät jonnekin halpaan ruokapaikkaan ja mentiin yhteen erittäin paikalliseen mestaan ja syötiinkin ihan kiva ateria kahdella eurolla. Ja tyyppi sit odotti ulkopuolella... Mentiin vielä ottaan valokuvia ja yhdelle terassille kahville ja tyyppi kanssa...

Istuskeltiin terassilla ja nautittiin viimeisistä Marokon hetkistä, hieman ehkä ahdisti se tyyppi koska alkoi jo suunnitteleen yhteistä tulevaisuutta mulle ja sille, jiisus... Haettiin kamat hotellilta ja tää tyyppi halus vielä olla niin ritarillinen että hankki meille taksin lentokentälle, mutta onneks ei sentään enää ängännyt sinne mukaan. Lentokentällä venailtiin, että check-inn aukeaa, ilmeisesti sillä työntekijällä oli vähän huono päivä ja se kysy multa että ei vissiin huvita pahemmin puhella kun nyökkäsin sen kysymykseen, olin vähän silleen et o ja k... Sen jälkeen sit tax-free ostoksille ja ostettiin vika rahoilla yks croissant puoliksi, jee. Sit saatiinkin venailla ja venailla ja venailla... Koneen lähtöporttia ei alkanut kuuluun eikä kukaan tienny mistään mitään... Koneen lähöaika meni ohi ja sit menikin jo puoli tuntia, sit tunti... Mulla oli oikeestikin aika heikko olo ja kärsivällisyys hävinnyt jo ajat sitten. Lopulta lähdettiin yli puoltoista tuntia ja tajusin etten mitenkään ehdi Leóniin menevään vikaan bussiin ja olin silleen et mitähän mä sitten oikein teen Madridissa keskellä yötä. Naoile oli jäämässä Madridiin pariksi päiväksi sen kaverin Annan luo joka tuli meitä vastaan ja lopulta majoitti myös mut vaikka vähän nolotti mennä niille kun se vielä kaikenlisäksi asui porukoidensa luona. Oltiin perillä joskus puol2 ja nukuin niiden olkkarin liian lyhyellä sohvalla ja olin erittäin kiitollinen yösijasta. Seuraavana aamuna Naoile ja Anna kävi saatteleen mut Leóniin menevään bussiin, olin aika hajalla ja tosiaan olin lähdössä vielä samana iltana reissuun Andaluciaan, mutta siitä seuraavalla kerralla lisää. Tuli aika pitkä stoori mut oli kaikesta huolimatta erittäin mielenkiintonen, opettavainen ja hauska reissu! Tässä vielä vika fiilistely kuva:

Sveitsin ja Itävallan reissu

Salamancan jälkeen tapahtu sellasta hauskaa, että lämmityksen lisäksi pesukonekaan ei enää toiminut! Se on nyt tammikuussa vihdoin saatu korjattua, mitäpä tuota turhaan kiirehtimään... Kävin myös kampaajalla joka maksoi puolet siitä mitä Suomessa ja hiuksista tuli hieman turhan vaaleat, oli ehkä vähän kommunikointi ongelmia sen kampaajan kanssa... No eipä siinä mitään, viikon hyvä uutinen oli se että saatiin vihdoin netti kotiin! Elämä helpottautui huomattavasti, mutta siitä huolimatta tää blogi on kaks kuukautta jäljessä. Nooh parempi myöhään kun ei milloinkaan vai mitä :D? Joka tapauksessa sit perjantai-aamuna lähdin ensin bussilla kohti Madridia ja hiukan jännitti, että miten selviän metrosokkelosta lentokentälle mut loppujen lopuksi siinä ei ollu mitään ongelmaa ja en lähteny väärään suuntaan vaikka metroa piti vaihtaa kaks kertaa, kyllä olin sit ylpee itsestäni :). Kentällä venailin siis lentoa Sveitsiin tapaamaan Hannea, olin ehkä turhan fileissä! Matka meni jees ja selvisin jopa Baselin juna-asemalle jossa nähtiin siis Hannen kans ja oli aivan ihana nähdä piiiiiitkästä aikaa :)! Lähdettiin sitten junalla kohti St.Gallenia missä Hanne siis suoritti vaihtoaan ja juoruiltiin tietty koko matka. Muut matkustajat katto vähän ihmeissään, et mitä kieltä noi puhuu mut kiva puhua kun kukaan ei tajua mitään, hehee. Perillä oltiin joskus puol2 aikaan yöllä, että siinä ei sitten hirveesti ehtinyt kyseistä kaupunkia tsiigaileen.

Seuraavana aamuna pakkailtiin ja lähdettiin katseleen St.Gallenin keskustaa joka näytti tosi kivalta ja tosi Sveitsiläiseltä tai ainakin sellaselta millaiseksi olin Sveitsin aina kuvitellut. Käytiin tsiigaan pari ihanaa suklaakauppaa ja yks tosi hieno kirkko. Sit mentiin Mäcciin ja Starbucksiin (jeeeeeeeee!), ei sovi koskaan unohtaa Jenkki-teemaa. Sit junalla kohti Innsbruckia ja matka meni tosi jees ja Alppi-maisemat oli kauniita! Lunta tosin oli aika vähäisesti. Sveitsin ja Itävallan rajan ylitys meni ihan huomaamatta mikä oli mun mielestä hieman kummallista ettei siinä tarvi mitään passia.








Jutta oli meitä vastassa Innsbruckin asemalla ja oli tosi ihqua nähdä pitkästä aikaa. Suunnattiin heti aivan ihanille joulumarkkinoille ja tuli ensimmäistä kertaa oikeesti joulufiilis jota Espanjassa ei ollut paljoa näkynyt. Mentiin juomaan ihqua lämmintä Glühweiniä eli vähän niinku glögiä ja hyvää oli.
Käytiin kierteleen vähän kaikkia ihania joulukojuja ja sit suunnattiin bussilla Jutan kämpille valmistautuun iltaa varten, löydettiin Hannen kans Sveitsiläisestä ruokakaupasta ihan aitoa Lapin Kultaa jolla oli hyvä alotella Suomi-ilta fiilistelyä!

Jutan luo saapui myös Anastacia joka opiskelee Innsbruckissa ja oli Mikkelissä vaihdossa. Iltaan kuului aito saksalais-italialainen ateria eli mm.makkaraa, salaattia ja rinkeleitä! Sekä tietysti viiniä ja salmaria! Menossa oli mukana myös Suomalainen Jessica, Espanjalaiset Ana sekä hänen kaverinsa Madridista, en nyt muista nimeä sekä myöhemmässä vaiheessa joitain muitakin vaihtarityyppejä. Ruoka oli hyvää ja muutenkin erittäin hauska iltaa!

Hanne, Anastacia, Ana, toinen Espanjalainen, Jessica ja Jutta.

Tuli sit vähän kiire ehtiä viimeiseen bussiin. Tarkotus oli suunnistaa baarikierrokselle, mutta ensimmäinen baari Blue johon eksyttiin oli sen verran hyvä paikka, että viihdyttiinkin siellä melkein koko iltaa. Tosi hyvää musiikkia ja pipopäitä, jes! Tutustuin ihan hauskoihin Englantilaisiin tyyppeihin ja tyttöjen kans kulutettiin tanssilattiaa, ja baaritiskiä ihan kiitettävästi ;)! Joskus kolmen aikaan sit päätettiin suunnata seuraavaan baariin jossa oli ihan hulluna porukkaa ja menot aamuun asti. Siellä oli ehkä vähän turhan tiivis tunnelma ja jouduin vielä vähän vaikeuksiin baaritiskillä joten Hanne ja Jessica lähti aiemmin ja me Jutan kans about 15päästä perässä. Tietty ois voinu mennä samallakin kyydillä mut eipä tultu just ajatelleeksi :D ...

Seuraavana päivänä koisittiin onnellisena iltapäivään asti. Sit tulikin vähän kiire laittaa kamat kasaan, suunnata bussilla keskustaan ja pizzalle. Sieltä vielä käveleskeltiin vähän aikaa keskustassa ja sit olikin jo aika suunnistaa juna-asemalle. Käytiin ostaan about litra juotavaa Hannen kans ja sit juna kohti Sveitsiä jota piti vaihtaa kaks kertaa. Hirveetä säätöä paikoista joittenki ihme mummeleitten kans jotka katto ihmeissään kun hölötettiin suomeksi. Aika mielenkiintosta oli se, että junassa oli aika paljon inttipoikia palailemassa armeijaan jotka rauhassa veti bisseä, osalla oli kunnon surffitukka ja osa roikutti niitä maastohousujaan, muutenki vaikutti hieman rennommalta touhulta kuin Suomessa, who knows...

Oltiin suht väsyneitä kun saavuttiin illalla takas St.Galleniin joten hengailtiin ilta Hannen kämpillä. Maanantaina käytiin ostaan tuliaisia yms. ja sit olikin mun jo aika suunnistaa junalle kohti Baselia ja lentoasemaa. Mutta ensin Starbucksiin juomaan ihanat gingerbread eli piparkakkulatet! Matka meni ihan jees, jopa vaihto Zürichissä vaikka olin hieman pihalla ja en ollu varma et olinko edes oikeessa junassa. Sit bussi lentokentälle ja lento Madridiin. Eipä ihmeitä, päätin ottaa Madridista suoraan bussin Leoniin, mutta se nyt ei taaskaan ollu niin yksinkertasta, koska kysyin about kolmelta eri tyypiltä että mistä se bussi lähtee ja Espanjalaiseen tyyliin kukaan ei tienny mistään mitään. Mut lopulta löysin bussin, loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen perillä Leonissa, taksi kotiin ja koisiin. Hauska reissu, kiitos vielä tytöt :)!